Kerronpa näin ensin vähän itsestäni; olen 30-vuotias merkonomi pk-seudulta. Minulla on ihana kohta 5-vuotias tyttö ja maailman paras aviomies. Olen myös raskaana. Muutimme nelisen kuukautta sitten ihanaan erillistaloon ja naapurimme ovat aivan mahtavia. Siksi tuntuukin hassulta että shoppailen vieläkin johonkin kummaan tyhjyyteen tai jotain korjatakseni lähes joka kuukausi, yli varojeni.
Olen siinä mielessä ollut "järkevä" etten ole koskaan joutunut ulosotto-kujalle vaan olen maksanut aina vaikka vain sen miniminkin, kunhan ajoissa.
Alkutilanne on pakko kertoa rehellisesti muuten on vain huijaamassa itseään:
Korttivelka 850e (juuri maksettu pois n. 1000€)
Velka anopille 5000e (lyhennys 100€/kk korotonta, otettu remonttivelkojen kuittaukseen)
Veromätkyt 900e
Olen aloittanut nyt koko elokuun kestävän ostolaskun joka kattaa kaiken ostelun paitsi elämiskustannukset. Monelle kuukauden ostamattomuus olisi helppoa, minulle se ei tule olemaan. Tiedän sen sillä olen tehnyt tämän saman lukemattomia kertoja. Yleensä sorrun 2 viikon kohdalla enkä enää aloita alusta. Olen siitä ääripää-luonne että helpompaa olisi ehkä olla täysin ostamatta, kuin ostaa jotakin (esim. tarpeellinen dödö tms.) ja siitä se ajatus sitten lähti..Tiedän mahdottoman hyvin mitä tarkoittaa sanonta "lähti lapasesta". Alemyynnit näin kesäisin ovat tappavia. Menen vain katsomaan ja yhtäkkiä lapselle on taas vuodeksi vaatetta vaikka vuosikertoja kaapista löytyykin jo kolme.
Tämän blogin tarkoitus on jäsentää ajatuksiani tästä järjettömästä kulutuksestani ja auttaa tavaranvähennys-projektissani matkan varrella. Ei haittaa vaikkei kukaan lukisi, on tärkeä kuitenkin sanoa nämä asiat ääneen jotta niistä tulee todellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti