Lakkopäivä 8 ja eksyin ensimmäistä kertaa nettikaupan sivuille. Tosin etsin vain inspiraatiota tulevan vauvan pukeutumiseen enkä ollut ostamassa mitään. Tuntuu hyvältä.

Ostoslakon alku on mennyt pelottavan helposti. Saas nähdä jatkuuko samalla tavalla vai tuleeko se PAKKO SAADA-olo kohta taas. Toivottavasti ei enää ikinä.

Mietin tuossa että onkohan shoppailuaddiktio vaan kaltaisteni helposti addiktoituvien ihmisten ongelma? Olen aiemmin elämässäni hullaantunut; poikabändeihin, kissoihin, sairaalloiseen laihuuteen eli anoreksiaan, kuntoiluun ja vieläkin jotakin on kyllä ollut.. selkeä kaava, jokin korvaantuu jollakin toisella. Nyt olisi tarkoitus katkaista koko ketju.

Laatukysymyksiä

Olen varsinkin viime aikoina miettinyt laatua. Mitä meidän pitäisi odottaa vaatteelta ja mitä siitä on valmis maksamaan? Teinistä asti pidin merkeistä kuten Filippa K yms. tämän hintaluokan vaatteet mutten koskaan raaskinut ostaa. Sijoitin vaikeasti saadut rahani mielummin neljään halpaan paitaan jotka kestivät matkassa vuoden ja jotka kannettiin sitten uff:lle.

Tämän karsinnan ja normaalistamisenkin lopputulos on toivottavasti se että alan ostaa harkitummin, juuri minulle miettien (ruumiinrakenne, väritys jne.) ja kestävää ja HARVEMMIN. Mielummin yksi kunnon neule kuin 5 akryylista jotka on heti nypyillä. Tätä olenkin jo harjoitellut mutta vielä on matkaa. Haaveena on ns. capsulecolletion vaatteita, eli 10-20 vaatekappaletta jotka on helppo yhdistää toisiinsa, ovat laadukkaita, ovat aina muodissa. Sitten olisi aina päällepantavaa toisin kuin nyt tuntuu vaikka vaatteita on kaapit täynnä. Katsotaan miten etenee ja sattuuko repsahduksia.

Aloitus, uusi lehti jne.

Kerronpa näin ensin vähän itsestäni; olen 30-vuotias merkonomi pk-seudulta. Minulla on ihana kohta 5-vuotias tyttö ja maailman paras aviomies. Olen myös raskaana. Muutimme nelisen kuukautta sitten ihanaan erillistaloon ja naapurimme ovat aivan mahtavia. Siksi tuntuukin hassulta että shoppailen vieläkin johonkin kummaan tyhjyyteen tai jotain korjatakseni lähes joka kuukausi, yli varojeni.

 Olen siinä mielessä ollut "järkevä" etten ole koskaan joutunut ulosotto-kujalle vaan olen maksanut aina vaikka vain sen miniminkin, kunhan ajoissa.

Alkutilanne on pakko kertoa rehellisesti muuten on vain huijaamassa itseään:
 Korttivelka 850e (juuri maksettu pois n. 1000€)
Velka anopille 5000e (lyhennys 100€/kk korotonta, otettu remonttivelkojen kuittaukseen)
Veromätkyt 900e

Olen aloittanut nyt koko elokuun kestävän ostolaskun joka kattaa kaiken ostelun paitsi elämiskustannukset. Monelle kuukauden ostamattomuus olisi helppoa, minulle se ei tule olemaan. Tiedän sen sillä olen tehnyt tämän saman lukemattomia kertoja. Yleensä sorrun 2 viikon kohdalla enkä enää aloita alusta. Olen siitä ääripää-luonne että helpompaa olisi ehkä olla täysin ostamatta, kuin ostaa jotakin (esim. tarpeellinen dödö tms.) ja siitä se ajatus sitten lähti..Tiedän mahdottoman hyvin mitä tarkoittaa sanonta "lähti lapasesta". Alemyynnit näin kesäisin ovat tappavia. Menen vain katsomaan ja yhtäkkiä lapselle on taas vuodeksi vaatetta vaikka vuosikertoja kaapista löytyykin jo kolme.

Tämän blogin tarkoitus on jäsentää ajatuksiani tästä järjettömästä kulutuksestani ja auttaa tavaranvähennys-projektissani matkan varrella. Ei haittaa vaikkei kukaan lukisi, on tärkeä kuitenkin sanoa nämä asiat ääneen jotta niistä tulee todellisia.